Lasten ajatuksia rahasta

”No se on, on…. öööö, KULTAA!!” –vastasi viisivuotias, kun kysyin häneltä, että tietääkö hän mitä raha on.

Ensin ajattelin, että voi rähmä kuinka huonosti olenkaan opettanut raha-asioita lapselleni! Mutta hetken vastausta maisteltuani mietin, että oikeassahan hän oli. Kultahan on varsin vanha rahankäyttöväline ja myös rahan valmistamiseen käytetty aine. Vaikka lapseni tuskin näitä yksityiskohtia tiesi, hän kuitenkin osasi yhdistää asiat lapsenmielisesti oikein.

Jatkoimme keskustelua ja kysyin, tietääkö hän mistä rahaa saa. Tähän kysymykseen tuli vastaus niin nopeasti, että hän on tainnut olla kuulemassa minun ja pikkusiskonsa keskusteluja siitä että ”miksi äiti menee töihin”, koska osasi heti nimetä, että töistähän sitä palkkaa eli rahaa saa. Tarkensi vielä, että hän voi saada rahaa, jos tekee paljon töitä ja auttaa kotitöissä, eli perimmäinen ajatus rahan ansaintapolitiikkaan on saatu iskostumaan häneen. Jes!

Sitten kun kysyin, että mitä sillä rahalla sitten saa, niin vastaukset lenteli mailoista kenkiin ja leluihin, mutta sitten lamppu syttyi jälleen ja hän kiljahti ”ruokaa, ruoka on kaikista tärkeintä koska siitä saa proteiinia”. Onkohan mamman rahkahömpötykset olleet liikaa tapetilla tässä alkuvuoden aikana…

Toinenkin konttorimme saman ikäinen asiakas tiesi kertoa faktoja rahasta. Hän mainitsi, että rahaa saa palkkioksi, kun tekee tosi hienosti töitä. Ja tiesi myös, että raha on se väline, jolla kaupassa maksetaan.

Eli tänä vuonna kuusi vuotta täyttävät ovat koko lailla hyvin kärryillä peruskuviosta rahan suhteen. Ja tästä kun siirrytään heidän kanssaan kohti koulumaailmaa, niin talouskasvatus tulee entistä isompaan rooliin, koska niin kulut kuin nälkäkin kasvavat syödessä.

Myös kollegani kohta neljävuotias poika on jo hoksannut taloudenpidon tärkeimmän puolen eli säästämisen, koska hänen mukaansa rahaa tulee Säästöfantista ja sinne sitä kuuluu myös laittaa. Upea ajatusmalli.

Toinen lähes saman ikäinen sanoi, että kassastahan sitä rahaa saa ja niinhän täällä meillä Aito Säästöpankissa saakin. Oikeassa oli hänkin.

Lapsi seuraa esimerkkiä ja tekee niin kuin aikuinen tekee, ei siis välttämättä aina niin kuin aikuinen pyytää tekemään. Jos me sammutamme valot huoneesta jossa kukaan ei oleile, todennäköisesti lapsikin alkaa näin tekemään jossain vaiheessa. Kun minä tipautan säästölippaaseen omat kolikkoni, lapsikin haluaa tehdä samoin. Ja kun kerron säästäneeni esim. uuteen laukkuun ja iloitsen sen hankkimisesta, niin lapsikin haluaa ostaa säästöillään jotain itselleen iloa tuovaa. Opetus menee perille ihan puolivahingossa.

Yksi asia ei kuitenkaan ole vielä mennyt esimerkinkään kautta läpi, nimittäin ne vaatteet kyllä jäävät lattialle vaikka keräisin ne käsilläni kävellen heidän katsoessaan. Mutta uskon tähän esimerkin voima teoriaan kuitenkin niin paljon, että en suostu luovuttamaan, vielä.

Esimerkkejä, leikkejä ja keskustelua. Niiden avulla opetamme lapsillemme kaikki muutkin asiat, niin miksi emme opettaisi myös raha-asioita heille – jo nyt. Ja jos kaipaat jeesiä talouskasvattajan polullesi, niin nyt siihen on mahdollisuus saada vinkkejä suoraan aiheen asiantuntijalta, varallisuusvalmentaja Nina Nordlundilta.  Tsekkaa siis huhtikuussa Tampereella järjestettävä Lapset ja raha – Talouskasvatuksen ABC -tapahtumamme!

Annamari Yläpoikelus

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti ja palveluneuvoja Kauppakadun konttorista. 

Raha muuttaa muotoaan

 

Asiat olivat vallan toisin Suomessa 100 vuotta sitten – ja myös 35 vuotta sitten, jolloin itse aloitin pankkityöni kesätyttönä. Pankissa ei ollut esimerkiksi tietokoneita vaan manuaalisesti kirjattiin asioita ja asiakkaiden tilityksiä. Jokainen kävi hoitamassa laskunsa pankkikonttorissa ja jonot olivat pitkiä, samoin kassatiskit.  Pankkikirjoihin kirjoitettiin käsin saldot ja jos kyseessä oli säästeliäs asiakas, meni saldon kirjoittamiseen helposti yksi sivu, sillä saldo kirjoitettiin kaunokirjaimin. Säästökirjoihin liimattiin panot täysinä satasina niin kutsutuilla kuittausmerkeillä. Tätä kirjoittaessa kaikki tuo kuulostaa kieltämättä aika antiikin aikaiselta touhulta.

Rahamaailman muutokset ovat tuoneet mukanaan myös harmia; rahan arvo on hämärtynyt ja turhan moni on haksahtanut esimerkiksi pikavippeihin ja rahapeleihin. Ulosottojonot ovat pidentyneet ja osittain tästä syystä myös mielenterveysongelmat lisääntyneet.

Maailma on muuttunut ja muuttuu edelleen. Osa ihmisistä ei pysy muutoksissa mukana. Itse olen onnellinen, ettemme omassa työpaikassani pankissa ole huimasta muutosvauhdista huolimatta unohtaneet asiakasta eli ihmistä. Pankinjohtajana saan perehtyä asiakkaan ja koko perheen talouteen huolellisesti ja suunnitella yhdessä heidän kanssaan parempaa taloudellista tulevaisuutta. Nuorten ja pankissa vierailevien koululuokkien kanssa saan käydä monia antoisia keskusteluja rahasta ja rahankäytöstä.

Jokaisella on omat lähtökohdat talousasioiden hoitamiseen ja esimerkiksi kaikilla senioreilla ei ole mahdollisuutta opetella nykytekniikkaa. Saan olla ylpeä isästäni, joka kaikista oletuksistani huolimatta hankki muutama vuosi sitten tietokoneen ja opetteli käyttämään sitä. Hyvä Seppo 78 vee!

Seppo ei siis enää jonottele pankin tiskillä. Tästä huolimatta kaikki eivät ole Seppoja eikä seppiä syntyessään, joten onneksi voimme palvella ja auttaa jokaista nykyistä ja uutta asiakasta ikään katsomatta.

Selkokielinen apu on tervetullutta, esimerkiksi ensiasunnon hankintaan tai säästämisen eri tapoihin liittyvissä kysymyksissä, myös nuoremmille. Tiedän kokemuksesta, että kun ihminen oppii uutta, se lisää mielihyvää ja nostaa itsetuntoa. Pankissakin opiskellaan uusia asioita ja säädöksiä viikoittain pysyäksemme mukana muutosten vauhdissa. Omaan ja läheisten talouteen kannattaa panostaa ja kysyä tarvittaessa apua pankin asiantuntijalta.

Muistetaan elää tässä ja nyt, mutta otetaan huomioon myös huominen päivä. Mukavaa ja taloudellista syksyä kaikille.

Riitta Iiponen

Kirjoittaja toimii Aito Säästöpankin Ylöjärven konttorin pankinjohtajana. Kirjoitus julkaistiin ensimmäisen kerran Suur-Tampere-lehden kolumnina

Onko talouskasvatukselle tilausta?

Vastaan itse otsikossa esittämääni kysymykseen: ehdottomasti. Aamulehti uutisoi viime viikolla, että  jo lähes 370 000 suomalaisen velat ovat päätyneet perintään. Maksuhäiriörekisterissä olevien henkilöiden määrässä on tapahtunut kolmessa vuodessa kymmenen prosentin kasvu. Eniten maksuhäiriömerkintöjä saanut on kerännyt velkoja 180 miljoonan euron edestä. Vuotta aiemmin ykkössija lohkesi huomattavasti pienemmällä velkamäärällä, 60 miljoonalla – aika huikea summa tosin sekin. Taloussanomien mukaan joka kuudennella 25-35-vuotiaalla miehellä on maksuhäiriö.

Tuskin kukaan voi olla eri mieltä kanssani siitä, että kehitys on vääränsuuntainen. Lyhytnäköinen velanotto, pikavipit ja haastava talous- ja työllisyystilanne saa yhä useamman putoamaan syvään kuiluun. Jos tähän kuiluun joutuu jo nuorena, itsenäistä elämää vasta harjoitellessa, sulkee tietämättään monta ovea perässään – ehkä jopa lopullisesti.

Säästöpankkilain mukaisesti Säästöpankit toimivat asiakkaidensa – ja itse asiassa koko ympäröivän yhteisön – hyväksi ja edistävät kukin omalla alueellaan säästäväisyyttä ja fiksua taloudenhallintaa. Tähän liittyen tartuimme keväällä meille ehdotettuun yhteistyötarjoukseen: TAMKin ProAkatemian opiskelijat lähtivät kertomaan hyvän taloudenpidon ilosanomaa pirkanmaalaisiin toisen asteen oppilaitoksiin. Tähän mennessä 276 opiskelijaa on saanut tukea oman talouden suunnitteluun ja hallintaan Ote omaan talouteen -projektin kautta. Hanke on saanut nuorten keskuudessa valtavan hyvän vastaanoton ja mikä parasta – saanut heidät ajattelemaan ehkä ensimmäistä kertaa oikein ajan kanssa omaa rahankäyttöään. Esimerkiksi sitä, miten maksuhäiriömerkintä syntyy ja mitä maksuhäiriömerkintä omissa tiedoissa tarkoittaa. Tai paljonko opintotuen kilahdettua tilille tilin saldoksi jää, kun ensimmäisenä hoitaa pois alta välttämättömät; vuokran, sähkön ja veden. Niin, ja syödäkin tarvitsisi. Itsestäänselvyyksiä monelle, mutta ei missään nimessä vasta lapsuudenkodista poismuuttamista suunnittelevalle nuorelle.

Entä tiedätkö sinä minne sinun rahasi palkkapäivän jälkeen kuluvat? Minä tiedän, sen minulle paljastaa Säästöpankin mainio Finanssivahti.

Featured image

Kirsi Evilä

Kirjoittaja on Aito Säästöpankin markkinointipäällikkö, jonka sydäntä lähellä ovat varsinkin nuorten taloudenhallintaan liittyvät asiat.