Joskus se on vain Tahdosta kiinni! 

Uusi vuosi alkaa aina säntäilyllä joka suuntaan. Ajatukset nollaantuvat ja ihan kuin kaikki alkaisi taas alusta. Ja juurikin tästä syystä suunnitelmat, tavoitteet ja toiveet on helppoa asettaa uusille uomille, koska ollaan ikään kuin lähtöruudussa. 

 

Minäkin aloitin vuoden taas täydellä tohinalla. Se on tuttu juttu, koska niin käy yleensä aina tammikuun alussa. Ja joskus myös helmi- ja maaliskuunkin alussa. Jääkaapissa tilaa vie hedelmät, idut, salaatit ja rahkat. Googlaan joogaohjeita ja järjestelen urheiluvaatteeni. Teen listoja ja asetan tavoitteita urheilulle. Tänä vuonna yllätin itseni ja tein listan myös säästämiselle.

 

Vuosi 2018 tuo mukanaan uuden ajatuksen; ”Tahdon enemmän”. Mitä asioita oikeasti haluan ja mitä tarvisen = mitä tahdon!

 

Minä tahdon enemmän helppoja aamuja, kuivia kelejä, hyviä kirjoja ja elokuvia. Tahdon enemmän ei-kaatuneita maitomukeja, pitkiä yöunia ilman heräilyjä ja sopua viisi- ja kaksivuotiaiden lasteni välille, koska kun tahtoikä ja tahtotila kohtaavat aamutuimaan soppa on valmis ja äidin tahtomiset murenee eteisen lattialle.

 

Tahdon myös enemmän aikaa ystäville ja lepäämiselle. Tahdon enemmän valoa, enkä jätä yhtään tahtoa pimeydelle. Pimeys saisi nyt jatkaa matkaansa eikä tarvitsisi ihan heti juhannuksen jälkeen tulla takaisin. 

 

Viimeisenä tuli mieleen omiin säästötavoitteisiin liittyvä juttu. Tahdon tahtoa vähemmän. Se voisikin nousta tämän vuoden kantavaksi voimaksi. Tein siis listan johon naamioin tämän vuoden merkittävimmät hankintahaaveet säästätavoitteiksi, jolloin olen organisoinut aivoni oikein. Kuulostaa aika hyvältä, eikö? Nyt pitää vaan toivoa etten saa puhuttua itseäni ulos tästä, koska olen siinä hommassa erittäin pätevä. 

 

Toisaalta tahtomiselle pitää antaa tilaa, koska sen kautta voi tapahtua ihmeitä. Se tahto pitää vain osata kanavoida oikein.

Mitä sinä tahdot tänä vuonna enemmän? Ilmaise se meille kaikille, kirjoita tahtosi ja #tahdoenemmän. 

 

”Hyvä tahto on taitava rakennusmestari”

-Sylvi Kekkonen

 

Ihanaa tuiskuista helmikuuta,

 

Annamari

Annamari Yläpoikelus

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti ja palveluneuvoja Kauppakadun konttorista. 

Elämä, terveys ja raha

Minä olen yksi niistä jotka pelkäävät jo hyvissä ajoin vaikkei mitään pelättävää vielä edes ole. Olen nähnyt moneen kertaan elämäni vilisevän silmieni edessä, ihan vaan ajattelemalla sitä kaikkein pahinta. Ja pahimmat pelkoni liittyvät sairauksiin. Olen pelännyt ajatella, mutta silti olen tehnyt niin.

Toisaalta, pelkkä ajatuskin paremmasta huomisesta on myös potkinut minua eteenpäin. Ajatuksilla on valtava voima. Ainakin omillani, minuun.

Olen tässä vuosien varrella diagnosoinut itselleni jos jonkun näköisiä sairauksia. Iän kaiken vanha lääkärikirja mökin kätköistä päätyi iltalukemiseksi ja siinä sitä sitten oltiin. Se ei ollut kyllä kovin fiksua.

Ja silloin, kun aloin odottamaan esikoistani rupesin miettimään kuolemaani ja järjestelin asiat siltä osin nippuun. Pistän sen kyllä ensikertalaisen hormonipyörteen piikkiin, mutta toisaalta, onhan tärkeää varautua, kaiken varalta.

Tänä päivänä valitettavan usein tulee vastaan diagnoosi sairaudesta, siitä johon ei välttämättä hoidot tehoa. Siitä joka vie elämän ilot ja halut, eikä pelkästään potilaalta, vaan myös perheenjäseniltä.

Olen seurannut sivusta, kun näin käy. Olen nähnyt sen liian läheltä.

Kun ihmiselämän tärkein ja vaikein, eli terveys ja raha eivät kulje enää käsi kädessä, tilanne alkaa olemaan sietämätön. Oletko koskaan miettinyt sellaista tilannetta? Tilannetta jossa voimat eikä rahat enää riitä? Anna sille ajatukselle pieni hetki.

Minäkin ajattelin pahinta taas hetken ja ensimmäisenä mielessäni ovat tietenkin kaksi pientä lastani. Hehän ovat aamujeni ensimmäiset ja iltojen viimeiset ajatukset, heidän takiaan minun pitää varautua.

Jos samanlaiset ajatukset vaivaavat myös sinua, poikkea Säästöpankkiin. Meillä voisi olla ratkaisu juuri sinulle. Jos elämä ei kuljekaan ennalta suunniteltua ruusuista polkua ja suunnitelmiisi tulee äkillisiä muutoksia, olisit jo valmiiksi varautunut. Elämänvaralla.

Annamari Yläpoikelus

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti ja palveluneuvoja Kauppakadun konttorista.