Lasten ajatuksia rahasta

”No se on, on…. öööö, KULTAA!!” –vastasi viisivuotias, kun kysyin häneltä, että tietääkö hän mitä raha on.

Ensin ajattelin, että voi rähmä kuinka huonosti olenkaan opettanut raha-asioita lapselleni! Mutta hetken vastausta maisteltuani mietin, että oikeassahan hän oli. Kultahan on varsin vanha rahankäyttöväline ja myös rahan valmistamiseen käytetty aine. Vaikka lapseni tuskin näitä yksityiskohtia tiesi, hän kuitenkin osasi yhdistää asiat lapsenmielisesti oikein.

Jatkoimme keskustelua ja kysyin, tietääkö hän mistä rahaa saa. Tähän kysymykseen tuli vastaus niin nopeasti, että hän on tainnut olla kuulemassa minun ja pikkusiskonsa keskusteluja siitä että ”miksi äiti menee töihin”, koska osasi heti nimetä, että töistähän sitä palkkaa eli rahaa saa. Tarkensi vielä, että hän voi saada rahaa, jos tekee paljon töitä ja auttaa kotitöissä, eli perimmäinen ajatus rahan ansaintapolitiikkaan on saatu iskostumaan häneen. Jes!

Sitten kun kysyin, että mitä sillä rahalla sitten saa, niin vastaukset lenteli mailoista kenkiin ja leluihin, mutta sitten lamppu syttyi jälleen ja hän kiljahti ”ruokaa, ruoka on kaikista tärkeintä koska siitä saa proteiinia”. Onkohan mamman rahkahömpötykset olleet liikaa tapetilla tässä alkuvuoden aikana…

Toinenkin konttorimme saman ikäinen asiakas tiesi kertoa faktoja rahasta. Hän mainitsi, että rahaa saa palkkioksi, kun tekee tosi hienosti töitä. Ja tiesi myös, että raha on se väline, jolla kaupassa maksetaan.

Eli tänä vuonna kuusi vuotta täyttävät ovat koko lailla hyvin kärryillä peruskuviosta rahan suhteen. Ja tästä kun siirrytään heidän kanssaan kohti koulumaailmaa, niin talouskasvatus tulee entistä isompaan rooliin, koska niin kulut kuin nälkäkin kasvavat syödessä.

Myös kollegani kohta neljävuotias poika on jo hoksannut taloudenpidon tärkeimmän puolen eli säästämisen, koska hänen mukaansa rahaa tulee Säästöfantista ja sinne sitä kuuluu myös laittaa. Upea ajatusmalli.

Toinen lähes saman ikäinen sanoi, että kassastahan sitä rahaa saa ja niinhän täällä meillä Aito Säästöpankissa saakin. Oikeassa oli hänkin.

Lapsi seuraa esimerkkiä ja tekee niin kuin aikuinen tekee, ei siis välttämättä aina niin kuin aikuinen pyytää tekemään. Jos me sammutamme valot huoneesta jossa kukaan ei oleile, todennäköisesti lapsikin alkaa näin tekemään jossain vaiheessa. Kun minä tipautan säästölippaaseen omat kolikkoni, lapsikin haluaa tehdä samoin. Ja kun kerron säästäneeni esim. uuteen laukkuun ja iloitsen sen hankkimisesta, niin lapsikin haluaa ostaa säästöillään jotain itselleen iloa tuovaa. Opetus menee perille ihan puolivahingossa.

Yksi asia ei kuitenkaan ole vielä mennyt esimerkinkään kautta läpi, nimittäin ne vaatteet kyllä jäävät lattialle vaikka keräisin ne käsilläni kävellen heidän katsoessaan. Mutta uskon tähän esimerkin voima teoriaan kuitenkin niin paljon, että en suostu luovuttamaan, vielä.

Esimerkkejä, leikkejä ja keskustelua. Niiden avulla opetamme lapsillemme kaikki muutkin asiat, niin miksi emme opettaisi myös raha-asioita heille – jo nyt. Ja jos kaipaat jeesiä talouskasvattajan polullesi, niin nyt siihen on mahdollisuus saada vinkkejä suoraan aiheen asiantuntijalta, varallisuusvalmentaja Nina Nordlundilta.  Tsekkaa siis huhtikuussa Tampereella järjestettävä Lapset ja raha – Talouskasvatuksen ABC -tapahtumamme!

Annamari Yläpoikelus

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti ja palveluneuvoja Kauppakadun konttorista. 

Pyörän selässä hyvällä asialla – päätepysäkkinä Pariisi

Team Rynkeby – God Morgon on pohjoismainen hyväntekeväisyystapahtuma, jossa pyöräilyjoukkueet pyöräilevät joka vuosi Pariisiin ja keräävät siten rahaa syöpää sairastaville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen. Team Rynkebyssä on 1 900 pyöräilijää ja 450 avustajaa 48 joukkueessa. Osallistujat tulevat Tanskasta, Ruotsista, Suomesta, Norjasta, Färsaarilta ja Islannista.

Vuonna 2017 Team Rynkeby – God Morgon lahjoitti 8,77 miljoonaa euroa vakavasti sairaiden lasten hyväksi. Suomessa kerättiin yhteensä 566 500€ jotka lahjoitettiin Sylva ry:lle ja AAMU Suomen Lasten Syöpäsäätiölle. Tänä vuonna lahjoitamme keräämämme varat lyhentämättömänä Aamu säätiölle (70%) ja Sylva ry:lle (30%).

Kansainvälistä lasten syövän päivää vietetään vuosittain 15. helmikuuta. Team Rynkeby – God Morgon Tampere järjestää päivän kunniaksi 24 h-pyöräilytapahtuman Koskikeskuksessa. Tiimillämme tulee olemaan käytössä yhteensä 4 pyörää joista vähintään yksi pyörii koko tapahtuman ajan. Tiimiläisten lisäksi polkemaan on tulossa myös Sylvan edustaja sekä muita yhteistyökumppaneitamme – myös Aito Säästöpankki! Tavoitteenamme on 24 tunnin aikana ajaa kesällä Tampere-Pariisi reissulla kertyvät kilometrit (n. 1400 km) ja samalla kiinnittää huomiota syöpäsairaiden lasten ja nuorten tilanteeseen.

Team Rynkeby – God Morgonin Tampereen tiimi koostuu 36 pyöräilijästä ja kahdeksasta huoltohenkilöstä. Joukkueessa on mukana 26-69-vuotiaita naisia ja miehiä eri ammattitaustoilla, mukaan lukien kaksi lääkäriä ja muita terveydenhuoltoalan ihmisiä. Joukkeen jäseniä on nimitetty erilaisiin rooleihin, mm. navigointi-, PR-, sponsorointi- sekä fysiikkavastaava. Itse toimin tiimimme sponsorivastaavana.

Kohti Pariisia

Tiimimme valmistautuminen kohti Pariisia on hyvässä vauhdissa. Pyörät ja ajovaatteet on tilattu ja into tulevasta koitoksesta on käsinkosketeltavaa. Kauan odottamamme pyörät saapuvat helmikuun lopulla. Ajamaan pääsemme vasta kun lumet ovat sulaneet, mutta silloin alkaakin sitten tiukka ja tiivistahtinen ryhmäajon harjoittelu.

Syksyn ja talven olemme harjoitelleet peruskestävyyttä. Joka toinen sunnuntai koko tiimimme on reippaillut matalasykkeisen, pitkän, jopa nelituntisen kävelylenkin. Torstaisin halukkaat kokoontuvat yhteiselle sauvakävelylenkille ja perjantaisin on vuorossa yhteinen spinningtunti, silloin poljetaankin kovaa! Pyöräilyn päälle vietämme ”lankutushetken” etsien vatsalihaksiamme ja tottahan yhdessä on mukavampi myös venytellä. Tämän lisäksi harjoittelemme itsenäisesti annettujen ohjeiden mukaisesti. Itse käyn salilla, ulkoilutan koiraa, lenkkeilen ja työporukalla tulee pelattua myös sählyä.

Luminen talvi on innoittanut porukan talviurheilunkin pariin. Niin retkiluistelu kuin hiihtäminenkin on tullut testattua. Osallistuimme tiiminä mm. 24h hiihtoon. Itselleni napsahti kahden tunnin hiihtovuoro klo 24-02. Ilman tätä hullua porukkaa, en olisi edes tietoinen tällaisesta tapahtumasta, saati lähtenyt ladulle keskellä yötä.

Tiimistämme muodostui aika nopeasti tiivis yhteisö, jonka yhteinen tavoite ja varainkeruu hioi nopeasti yhteen. Lenkeillä kuljemme parijonossa, kaveri vaihtuu rinnalle viiden minuutin välein. Näin varmistetamme että kaikki tulevat keskenään tutuiksi. Kuulisittepa vaan kuinka juttu luistaa ja huumori kukkii ihan kaikkien kesken.

Yhteisen tiimiviikonlopun vietimme Aulangolla, jossa mukana oli myös varainkeruukohteemme Sylva ry:n edustajat. He kertoivat perheidensä tarinat; sen kuinka totaalisesti elämä muuttui siinä hetkessä, kun lapsi sairastui syöpään. Tarinat kuultuamme meille viimeistään konkretisoitui se, miten hyvällä asialla olemme mukana. Keräämämme varat todella menevät tarpeeseen, niin sairastuneiden lasten kuin heidän perheidensäkin hyväksi. Unohtamatta tietenkään Aamu Säätiön tärkeää tutkimustyötä.

On hieno tunne olla mukana tässä porukassa ja arvostan suuresti, että myös työnantajani lähti mukaan tukemaan hyvää asiaa. Kiitos Aito Säästöpankki! Lähde sinäkin mukaan ja tee lahjoituksesi täällä.

Mari Lehtinen

Kirjoittaja on pyöräilevä säästöpankkiiri Lielahden konttorista.

Joskus se on vain Tahdosta kiinni! 

Uusi vuosi alkaa aina säntäilyllä joka suuntaan. Ajatukset nollaantuvat ja ihan kuin kaikki alkaisi taas alusta. Ja juurikin tästä syystä suunnitelmat, tavoitteet ja toiveet on helppoa asettaa uusille uomille, koska ollaan ikään kuin lähtöruudussa. 

 

Minäkin aloitin vuoden taas täydellä tohinalla. Se on tuttu juttu, koska niin käy yleensä aina tammikuun alussa. Ja joskus myös helmi- ja maaliskuunkin alussa. Jääkaapissa tilaa vie hedelmät, idut, salaatit ja rahkat. Googlaan joogaohjeita ja järjestelen urheiluvaatteeni. Teen listoja ja asetan tavoitteita urheilulle. Tänä vuonna yllätin itseni ja tein listan myös säästämiselle.

 

Vuosi 2018 tuo mukanaan uuden ajatuksen; ”Tahdon enemmän”. Mitä asioita oikeasti haluan ja mitä tarvisen = mitä tahdon!

 

Minä tahdon enemmän helppoja aamuja, kuivia kelejä, hyviä kirjoja ja elokuvia. Tahdon enemmän ei-kaatuneita maitomukeja, pitkiä yöunia ilman heräilyjä ja sopua viisi- ja kaksivuotiaiden lasteni välille, koska kun tahtoikä ja tahtotila kohtaavat aamutuimaan soppa on valmis ja äidin tahtomiset murenee eteisen lattialle.

 

Tahdon myös enemmän aikaa ystäville ja lepäämiselle. Tahdon enemmän valoa, enkä jätä yhtään tahtoa pimeydelle. Pimeys saisi nyt jatkaa matkaansa eikä tarvitsisi ihan heti juhannuksen jälkeen tulla takaisin. 

 

Viimeisenä tuli mieleen omiin säästötavoitteisiin liittyvä juttu. Tahdon tahtoa vähemmän. Se voisikin nousta tämän vuoden kantavaksi voimaksi. Tein siis listan johon naamioin tämän vuoden merkittävimmät hankintahaaveet säästätavoitteiksi, jolloin olen organisoinut aivoni oikein. Kuulostaa aika hyvältä, eikö? Nyt pitää vaan toivoa etten saa puhuttua itseäni ulos tästä, koska olen siinä hommassa erittäin pätevä. 

 

Toisaalta tahtomiselle pitää antaa tilaa, koska sen kautta voi tapahtua ihmeitä. Se tahto pitää vain osata kanavoida oikein.

Mitä sinä tahdot tänä vuonna enemmän? Ilmaise se meille kaikille, kirjoita tahtosi ja #tahdoenemmän. 

 

”Hyvä tahto on taitava rakennusmestari”

-Sylvi Kekkonen

 

Ihanaa tuiskuista helmikuuta,

 

Annamari

Annamari Yläpoikelus

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti ja palveluneuvoja Kauppakadun konttorista. 

Elämä, terveys ja raha

Minä olen yksi niistä jotka pelkäävät jo hyvissä ajoin vaikkei mitään pelättävää vielä edes ole. Olen nähnyt moneen kertaan elämäni vilisevän silmieni edessä, ihan vaan ajattelemalla sitä kaikkein pahinta. Ja pahimmat pelkoni liittyvät sairauksiin. Olen pelännyt ajatella, mutta silti olen tehnyt niin.

Toisaalta, pelkkä ajatuskin paremmasta huomisesta on myös potkinut minua eteenpäin. Ajatuksilla on valtava voima. Ainakin omillani, minuun.

Olen tässä vuosien varrella diagnosoinut itselleni jos jonkun näköisiä sairauksia. Iän kaiken vanha lääkärikirja mökin kätköistä päätyi iltalukemiseksi ja siinä sitä sitten oltiin. Se ei ollut kyllä kovin fiksua.

Ja silloin, kun aloin odottamaan esikoistani rupesin miettimään kuolemaani ja järjestelin asiat siltä osin nippuun. Pistän sen kyllä ensikertalaisen hormonipyörteen piikkiin, mutta toisaalta, onhan tärkeää varautua, kaiken varalta.

Tänä päivänä valitettavan usein tulee vastaan diagnoosi sairaudesta, siitä johon ei välttämättä hoidot tehoa. Siitä joka vie elämän ilot ja halut, eikä pelkästään potilaalta, vaan myös perheenjäseniltä.

Olen seurannut sivusta, kun näin käy. Olen nähnyt sen liian läheltä.

Kun ihmiselämän tärkein ja vaikein, eli terveys ja raha eivät kulje enää käsi kädessä, tilanne alkaa olemaan sietämätön. Oletko koskaan miettinyt sellaista tilannetta? Tilannetta jossa voimat eikä rahat enää riitä? Anna sille ajatukselle pieni hetki.

Minäkin ajattelin pahinta taas hetken ja ensimmäisenä mielessäni ovat tietenkin kaksi pientä lastani. Hehän ovat aamujeni ensimmäiset ja iltojen viimeiset ajatukset, heidän takiaan minun pitää varautua.

Jos samanlaiset ajatukset vaivaavat myös sinua, poikkea Säästöpankkiin. Meillä voisi olla ratkaisu juuri sinulle. Jos elämä ei kuljekaan ennalta suunniteltua ruusuista polkua ja suunnitelmiisi tulee äkillisiä muutoksia, olisit jo valmiiksi varautunut. Elämänvaralla.

Annamari Yläpoikelus

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti ja palveluneuvoja Kauppakadun konttorista.