Lasten ajatuksia rahasta

”No se on, on…. öööö, KULTAA!!” –vastasi viisivuotias, kun kysyin häneltä, että tietääkö hän mitä raha on.

Ensin ajattelin, että voi rähmä kuinka huonosti olenkaan opettanut raha-asioita lapselleni! Mutta hetken vastausta maisteltuani mietin, että oikeassahan hän oli. Kultahan on varsin vanha rahankäyttöväline ja myös rahan valmistamiseen käytetty aine. Vaikka lapseni tuskin näitä yksityiskohtia tiesi, hän kuitenkin osasi yhdistää asiat lapsenmielisesti oikein.

Jatkoimme keskustelua ja kysyin, tietääkö hän mistä rahaa saa. Tähän kysymykseen tuli vastaus niin nopeasti, että hän on tainnut olla kuulemassa minun ja pikkusiskonsa keskusteluja siitä että ”miksi äiti menee töihin”, koska osasi heti nimetä, että töistähän sitä palkkaa eli rahaa saa. Tarkensi vielä, että hän voi saada rahaa, jos tekee paljon töitä ja auttaa kotitöissä, eli perimmäinen ajatus rahan ansaintapolitiikkaan on saatu iskostumaan häneen. Jes!

Sitten kun kysyin, että mitä sillä rahalla sitten saa, niin vastaukset lenteli mailoista kenkiin ja leluihin, mutta sitten lamppu syttyi jälleen ja hän kiljahti ”ruokaa, ruoka on kaikista tärkeintä koska siitä saa proteiinia”. Onkohan mamman rahkahömpötykset olleet liikaa tapetilla tässä alkuvuoden aikana…

Toinenkin konttorimme saman ikäinen asiakas tiesi kertoa faktoja rahasta. Hän mainitsi, että rahaa saa palkkioksi, kun tekee tosi hienosti töitä. Ja tiesi myös, että raha on se väline, jolla kaupassa maksetaan.

Eli tänä vuonna kuusi vuotta täyttävät ovat koko lailla hyvin kärryillä peruskuviosta rahan suhteen. Ja tästä kun siirrytään heidän kanssaan kohti koulumaailmaa, niin talouskasvatus tulee entistä isompaan rooliin, koska niin kulut kuin nälkäkin kasvavat syödessä.

Myös kollegani kohta neljävuotias poika on jo hoksannut taloudenpidon tärkeimmän puolen eli säästämisen, koska hänen mukaansa rahaa tulee Säästöfantista ja sinne sitä kuuluu myös laittaa. Upea ajatusmalli.

Toinen lähes saman ikäinen sanoi, että kassastahan sitä rahaa saa ja niinhän täällä meillä Aito Säästöpankissa saakin. Oikeassa oli hänkin.

Lapsi seuraa esimerkkiä ja tekee niin kuin aikuinen tekee, ei siis välttämättä aina niin kuin aikuinen pyytää tekemään. Jos me sammutamme valot huoneesta jossa kukaan ei oleile, todennäköisesti lapsikin alkaa näin tekemään jossain vaiheessa. Kun minä tipautan säästölippaaseen omat kolikkoni, lapsikin haluaa tehdä samoin. Ja kun kerron säästäneeni esim. uuteen laukkuun ja iloitsen sen hankkimisesta, niin lapsikin haluaa ostaa säästöillään jotain itselleen iloa tuovaa. Opetus menee perille ihan puolivahingossa.

Yksi asia ei kuitenkaan ole vielä mennyt esimerkinkään kautta läpi, nimittäin ne vaatteet kyllä jäävät lattialle vaikka keräisin ne käsilläni kävellen heidän katsoessaan. Mutta uskon tähän esimerkin voima teoriaan kuitenkin niin paljon, että en suostu luovuttamaan, vielä.

Esimerkkejä, leikkejä ja keskustelua. Niiden avulla opetamme lapsillemme kaikki muutkin asiat, niin miksi emme opettaisi myös raha-asioita heille – jo nyt. Ja jos kaipaat jeesiä talouskasvattajan polullesi, niin nyt siihen on mahdollisuus saada vinkkejä suoraan aiheen asiantuntijalta, varallisuusvalmentaja Nina Nordlundilta.  Tsekkaa siis huhtikuussa Tampereella järjestettävä Lapset ja raha – Talouskasvatuksen ABC -tapahtumamme!

Annamari Yläpoikelus

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti ja palveluneuvoja Kauppakadun konttorista. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s