Lasten ajatuksia rahasta

”No se on, on…. öööö, KULTAA!!” –vastasi viisivuotias, kun kysyin häneltä, että tietääkö hän mitä raha on.

Ensin ajattelin, että voi rähmä kuinka huonosti olenkaan opettanut raha-asioita lapselleni! Mutta hetken vastausta maisteltuani mietin, että oikeassahan hän oli. Kultahan on varsin vanha rahankäyttöväline ja myös rahan valmistamiseen käytetty aine. Vaikka lapseni tuskin näitä yksityiskohtia tiesi, hän kuitenkin osasi yhdistää asiat lapsenmielisesti oikein.

Jatkoimme keskustelua ja kysyin, tietääkö hän mistä rahaa saa. Tähän kysymykseen tuli vastaus niin nopeasti, että hän on tainnut olla kuulemassa minun ja pikkusiskonsa keskusteluja siitä että ”miksi äiti menee töihin”, koska osasi heti nimetä, että töistähän sitä palkkaa eli rahaa saa. Tarkensi vielä, että hän voi saada rahaa, jos tekee paljon töitä ja auttaa kotitöissä, eli perimmäinen ajatus rahan ansaintapolitiikkaan on saatu iskostumaan häneen. Jes!

Sitten kun kysyin, että mitä sillä rahalla sitten saa, niin vastaukset lenteli mailoista kenkiin ja leluihin, mutta sitten lamppu syttyi jälleen ja hän kiljahti ”ruokaa, ruoka on kaikista tärkeintä koska siitä saa proteiinia”. Onkohan mamman rahkahömpötykset olleet liikaa tapetilla tässä alkuvuoden aikana…

Toinenkin konttorimme saman ikäinen asiakas tiesi kertoa faktoja rahasta. Hän mainitsi, että rahaa saa palkkioksi, kun tekee tosi hienosti töitä. Ja tiesi myös, että raha on se väline, jolla kaupassa maksetaan.

Eli tänä vuonna kuusi vuotta täyttävät ovat koko lailla hyvin kärryillä peruskuviosta rahan suhteen. Ja tästä kun siirrytään heidän kanssaan kohti koulumaailmaa, niin talouskasvatus tulee entistä isompaan rooliin, koska niin kulut kuin nälkäkin kasvavat syödessä.

Myös kollegani kohta neljävuotias poika on jo hoksannut taloudenpidon tärkeimmän puolen eli säästämisen, koska hänen mukaansa rahaa tulee Säästöfantista ja sinne sitä kuuluu myös laittaa. Upea ajatusmalli.

Toinen lähes saman ikäinen sanoi, että kassastahan sitä rahaa saa ja niinhän täällä meillä Aito Säästöpankissa saakin. Oikeassa oli hänkin.

Lapsi seuraa esimerkkiä ja tekee niin kuin aikuinen tekee, ei siis välttämättä aina niin kuin aikuinen pyytää tekemään. Jos me sammutamme valot huoneesta jossa kukaan ei oleile, todennäköisesti lapsikin alkaa näin tekemään jossain vaiheessa. Kun minä tipautan säästölippaaseen omat kolikkoni, lapsikin haluaa tehdä samoin. Ja kun kerron säästäneeni esim. uuteen laukkuun ja iloitsen sen hankkimisesta, niin lapsikin haluaa ostaa säästöillään jotain itselleen iloa tuovaa. Opetus menee perille ihan puolivahingossa.

Yksi asia ei kuitenkaan ole vielä mennyt esimerkinkään kautta läpi, nimittäin ne vaatteet kyllä jäävät lattialle vaikka keräisin ne käsilläni kävellen heidän katsoessaan. Mutta uskon tähän esimerkin voima teoriaan kuitenkin niin paljon, että en suostu luovuttamaan, vielä.

Esimerkkejä, leikkejä ja keskustelua. Niiden avulla opetamme lapsillemme kaikki muutkin asiat, niin miksi emme opettaisi myös raha-asioita heille – jo nyt. Ja jos kaipaat jeesiä talouskasvattajan polullesi, niin nyt siihen on mahdollisuus saada vinkkejä suoraan aiheen asiantuntijalta, varallisuusvalmentaja Nina Nordlundilta.  Tsekkaa siis huhtikuussa Tampereella järjestettävä Lapset ja raha – Talouskasvatuksen ABC -tapahtumamme!

Annamari Yläpoikelus

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti ja palveluneuvoja Kauppakadun konttorista. 

Pankkiturvallisuutta ei enää rakenneta teräsbetonista

Pankki on perinteisesti auttanut asiakkaitaan säilyttämään rahojaan sukan vartta varmemmassa paikassa. Asiakkaiden rahoja on talletettu pankkiholviin, koska vahvarakenteisten seinien taakse on vaikea murtautua.

Tänä päivänä pankkiturvallisuus on paljon enemmän kuin paksut seinät, mutta sen merkitys ei ole ainakaan vähentynyt. Monimutkaistuvassa maailmassa ei enää riitä, että pankki rakentaa pankkiholvin teräsbetonista, vaan turvallisuuden rakennusaineiksi tarvitaan roppakaupalla erityisasiantuntemusta ja luottamusta. Pankit, vakuutusyhtiöt ja muut yritykset tekevät hartiavoimin töitä sen eteen, että asiakkaiden rahat ja muu omaisuus ovat yhtä turvassa kuin ennenkin.

Miten sitten pitäisi toimia, kun käteinen raha vähenee, palvelut sähköistyvät ja kyberuhat uhkaavat? Pidän Sitran jo useampia vuosia sitten esittäneestä vertauksesta, jonka mukaan turvallisuus on kuin kananmuna, joka vatkataan jo tekovaiheessa taikinaan, ei kuorrutus, joka lisätään vasta valmiiseen kakkuun. Turvallisuusnäkökulman on oltava jatkuvasti läsnä, kun uusia tuotteita, palveluita ja asiointitapoja kehitetään. Turvallisuus on varautumista ennakkoon, ennen kuin maito läikkyy pöydälle.

Pankissa turvallisuuden eteen tehty taustatyö ei aina näy asiakkaille ainoastaan helppoutta tuovana lisäarvona. Pankki toimii vahvasti säännellyssä toimintaympäristössä, jossa myös sääntelyn keinoin varmistetaan asiakkaan turvallisuutta niin maksamisessa, laina-asioissa kuin kaikessa muussakin rahoista huolehtimisessa. Näistä esimerkiksi paljon julkisuutta saanut rahanpesun estämiseen liittyvä sääntely on vain jäävuoren huippu, mutta sen toteuttaminen voi aiheuttaa asiakkaassa ihmetystä, kun lainaneuvottelussa käydäänkin asuntoasioiden lisäksi läpi poliittisen vaikutusvallan määritelmiä ja verotuksellista kotimaata. Kysymysten määrä ja lomakkeiden täyttäminen tuskin vähenevät tulevaisuudessakaan, mutta on hyvä muistaa, että taustalla on kuitenkin aina yhteisen turvallisuuden parhaaksi tehdyt säännökset.

Pankkeja velvoittaa aina myös pankkisalaisuus, joka koskettaa vahvasti kaikkia pankkilaisia ja kaikkea pankin toimintaa. Kaikki pankille annetut tiedot ovat luottamuksellisia ja turvassa. Uudet digitaaliset palvelut ja palvelukanavat eivät muuta tai poista pankkisalaisuuden suojaa. Turvallisuuden tunteen ja luottamuksen säilyttäminen ovat uusissakin liiketoimintamalleissa pankkien tärkeimpiä tavoitteita.

Arkisissa tilanteissa asiakas voi internetissä törmätä monenlaisiin taitavasti tehtyihin huijauksiin. Mielikuva euron älypuhelimesta ja nigerialaisesta ystävästä tuntuu monesta itsestään selvän huvittavalta huijaukselta, mutta entä jos viesti tuleekin oikealta ystävältä ja levität huomaamattasi nopeasti leviävää haittaohjelmaa? Terve maalaisjärki kannattaa muistaa verkossa toimiessaan ja miettiä kahdesti ennen luottokortin numeron antamista ”onnettaren potkaistessa kohdalle”. Nyrkkisääntönä on hyvä muistaa, että pankki tai viranomaiset eivät koskaan pyydä luovuttamaan verkkopankkitunnuksia, eikä niin saisi tehdäkään, ovathan tunnukset aina henkilökohtaiset.

Palaan vielä vertaukseen kakkutaikinasta. Leivon usein lasteni kanssa ja viimeksi kananmunaa taikinaa vatkatessani muistin, että kyllähän näistä asioista pitäisi lapsillekin puhua, vaikka se kaiken kiireen keskellä helposti unohtuukin. Kysyin kuitenkin 3-luokkalaiseltani, minkälaisiin tilanteisiin hän tarvitsee salasanoja ja miten hän niitä säilyttää. No, kirjastokortin salasanan paras paikka ei ole repussa kirjastokortin kotelossa, eikä koulun opintoportaalin salasanan pulpetin kannessa. Nämä salasanat opittiin pienellä vaivalla ulkoa ja vahinko estettiin ennen kuin maito läikähti.

Johanna Palander-Niemi

Kirjoittaja työskentelee Aito Säästöpankissa riskienhallinnan parissa Complience Officerina.