Hiihtäjän elämää

Jälleen alkaa hiihtokausi kääntymään kohti loppua ja kohta onkin aika pohtia jo ensi kauden askelmerkkejä. Toukokuussa harjoituskausi jälleen alkaa! Nami nami! Mutta nautitaan vielä kauden viimeiset kisat, jotka huipentuvat Rukan SM-kisoissa hiihdettävään 50 kilometrin kuninkuusmatkaan.

Ensimmäinen harjoitus- ja kilpailukausi A-maajoukkueessa on sujunut lähes ongelmitta. Tietysti pieniä ongelmia aina ilmenee, mutta onhan se niin, että urheilija ei tervettä päivää näe. Keski-Euroopassa ja Suomessa matkavuorokausia tuli taas enemmän kuin tarpeeksi. Tänä vuonna maailmancupissa startteja tuli kaksikymmentä alkaen Rukalta ja päättyen minun osaltani Lahteen maaliskuussa. Tuossa välissä ehdimme maajoukkueella reissata läpi Euroopan Tour de Skitä myöten. Tour oli urani ensimmäinen, toivottavasti ei viimeinen. Se oli todella arvokas kokemus tulevia vuosia silmällä pitäen. Pakko myöntää, että onhan  kahdeksan kisaa kymmeneen päivään äärimmäisen raskas reissu päättyen vielä kunnioitusta herättävään loppunousuun. Yleisesti ottaen tämäkin vuosi on jälleen koostunut samoista maisemista, hotellihuoneista, likaisista kalsareista, kavereista ja huonoista jutuista, mistä viimeiset muutamat vuodet ovat jo tulleetkin tutuiksi. Mutta tästä duunista nauttii aina päivä päivältä enemmän. Omien rajojen koetteleminen on aina ollut minulle intohimo. Onnistuneen kisan tuottamaa fiilistä on vaikea kuvailla kenelläkään, se on vain jotakin niin mystistä. Ja tietysti voittaminen on keskimääräisesti mukavampaa kuin häviäminen. Varsinkin kestävyysurheilussa voittajiksi kasvetaan pikku hiljaa. On siis siedettävä tappioita, mutta muistettava miltä voittaminen tuntuu. Kuten muuhunkin elämään niin myös huippu-urheiluun sisältyy  ylä- ja alamäkiä. Oikeastaan voisi sanoa, että noin 95 % suorituksista on epäonnistumisia mutta se viimeinen 5 %, se tuntuu niin hyvältä, että kaikki epäonnistumiset jäävätkin onnistumisten varjoon.

Urheilu on opettanut minulle paljon, enkä varmasti vaihtaisi päivääkään
pois. Monella suomalaisella ei ole mahdollisuutta elää ammattimaisesti yksilöurheilijan elämää ja toteuttaa omaa unelmaansa. Minä olen saanut sen mahdollisuuden ja haluankin katsoa kuinka pitkälle korttini riittävät. Tästä mahdollisuudesta saankin kiittää erityisesti perhettäni sekä useita yhteistyökumppaneita muun muassa Aito Säästöpankkia! Ja kiitos vielä kaikille muillekin, jotka auttavat ja tukevat! Ja on vielä yksi asia, mikä saa minulla kylmänväreet nousemaan pintaan.  Ensi vuonna Lahdessa järjestetään hiihdon maailmanmestaruuskisat! Siis vuoden päästä Hakolan poijan pitäisi hiihtää jälleen entistä kovempaa, joten toivottavasti nähdään siellä. Nautitaan silti ensin keväthangista!

P.S Otin tunnin ennen tämän valmistumista ensimmäistä kertaa urallani Norjan hiihtokuninkaan Peter Northugin päänahan Iisalmen puistohiihdoista. Hyvä alku ensi vuoden Lahden maailmanmestaruuskisoihin!

Ristomatti Hakola, Jämin Jänne

Ristomatti on tavattavissa keskiviikkona 30.3. yhdessä hiihtäjäkollega Krista Pärmäkosken kanssa Aito Säästöpankin Kauppakadun konttorissa klo 12-13. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s