Työn tarjoaminen on ilo ja etuoikeus

Kehysneuvottelujen yhteydessä keskusteltiin paljon pienten ja PK-yritysten tilanteesta, mahdollisuuksista rekrytoida ja irtisanoa, ja toisaalta mitä se tarkoittaa työnhakijan kannalta.  Yrittäjät yrityksineen ovat meille Aito Säästöpankissa tärkeitä. Isot pankit ovat vetäytyneet PK-sektorilta, mutta meille PK-yritykset yrittäjineen ovat asiakkaita, joiden henkilökohtaiseen palveluun panostamme – yrittäjän luotettavana kumppanina ja sparrikaverina kaikissa yrityksen elinkaaren vaiheissa. Tuoreessa luottamustehtävässäni Elinkeinoelämän keskusliiton yrittäjävaltuuskunnassa finanssialan edustajana yritysten henkilöstöasiat ovat puhuttaneet tietysti myös.

Ymmärrän hyvin yrittäjien huolia rekrytointiin liittyen. Uuden työntekijän palkkaaminen on pienelle tai keskisuurelle yritykselle merkittävä investointi ja iso riski. Rekrytointi, haastattelut, perehdytys ja kaikki muu prosessiin liittyvä maksaa, eikä rekrytoinnin onnistumisesta ole takeita.

Kun nyt viisikymppisen näkökulmasta katson nuorten työnhakijoiden tilannetta, haluan sanoa: etsikää pelotta näytön paikkoja! Työpaikkoihin on paljon hakijoita ja kaikki hyvät tekijät eivät mitenkään voi tulla valituiksi. Uskon että jos työllistäminen helpottuu, yhä useampi voi saada mahdollisuuden osoittaa osaamisensa. On hienoa, jos uraansa vasta rakentava voi tarttua lyhyempäänkin työpätkään ja kerätä kokemusta. Samalla madaltuu yrittäjien kynnys etsiä uutta osaamista ja uskon, että sitä kautta pysyviäkin työpaikkoja syntyy lisää.

Aito Säästöpankki on harvinainen pankki, koska meillä työpaikat lisääntyvät. Tiedän miten upeaa on päästä tarjoamaan työntekijälle työpaikka. Se tuntuu hienolta, ihan jokainen kesätyö- ja harjoittelupaikka tai uuden konttorin avaaminen ja sen tarjoamat uudet työpaikat. Joka vuosi pääsemme mukaan käynnistämään usean nuoren urapolkua konttoreissamme: tänä vuonna tämä mahdollisuus aukeaa 16 kesätyöntekijälle.

Samaa iloa kokevat yrittäjät – ja toisaalta kantavat suurta huolta yrityksensä ja työntekijöidensä tilanteesta. Joten kaikki askelet, jotka johtavat työn tarjoamisen helpottamiseen, ovat askeleita oikeaan suuntaan.

Pirkko Ahonen

Kirjoittaja on Elinkeinoelämän keskusliiton yrittäjävaltuuskunnan jäsen ja Aito Säästöpankin toimitusjohtaja.

Lasten ajatuksia rahasta

”No se on, on…. öööö, KULTAA!!” –vastasi viisivuotias, kun kysyin häneltä, että tietääkö hän mitä raha on.

Ensin ajattelin, että voi rähmä kuinka huonosti olenkaan opettanut raha-asioita lapselleni! Mutta hetken vastausta maisteltuani mietin, että oikeassahan hän oli. Kultahan on varsin vanha rahankäyttöväline ja myös rahan valmistamiseen käytetty aine. Vaikka lapseni tuskin näitä yksityiskohtia tiesi, hän kuitenkin osasi yhdistää asiat lapsenmielisesti oikein.

Jatkoimme keskustelua ja kysyin, tietääkö hän mistä rahaa saa. Tähän kysymykseen tuli vastaus niin nopeasti, että hän on tainnut olla kuulemassa minun ja pikkusiskonsa keskusteluja siitä että ”miksi äiti menee töihin”, koska osasi heti nimetä, että töistähän sitä palkkaa eli rahaa saa. Tarkensi vielä, että hän voi saada rahaa, jos tekee paljon töitä ja auttaa kotitöissä, eli perimmäinen ajatus rahan ansaintapolitiikkaan on saatu iskostumaan häneen. Jes!

Sitten kun kysyin, että mitä sillä rahalla sitten saa, niin vastaukset lenteli mailoista kenkiin ja leluihin, mutta sitten lamppu syttyi jälleen ja hän kiljahti ”ruokaa, ruoka on kaikista tärkeintä koska siitä saa proteiinia”. Onkohan mamman rahkahömpötykset olleet liikaa tapetilla tässä alkuvuoden aikana…

Toinenkin konttorimme saman ikäinen asiakas tiesi kertoa faktoja rahasta. Hän mainitsi, että rahaa saa palkkioksi, kun tekee tosi hienosti töitä. Ja tiesi myös, että raha on se väline, jolla kaupassa maksetaan.

Eli tänä vuonna kuusi vuotta täyttävät ovat koko lailla hyvin kärryillä peruskuviosta rahan suhteen. Ja tästä kun siirrytään heidän kanssaan kohti koulumaailmaa, niin talouskasvatus tulee entistä isompaan rooliin, koska niin kulut kuin nälkäkin kasvavat syödessä.

Myös kollegani kohta neljävuotias poika on jo hoksannut taloudenpidon tärkeimmän puolen eli säästämisen, koska hänen mukaansa rahaa tulee Säästöfantista ja sinne sitä kuuluu myös laittaa. Upea ajatusmalli.

Toinen lähes saman ikäinen sanoi, että kassastahan sitä rahaa saa ja niinhän täällä meillä Aito Säästöpankissa saakin. Oikeassa oli hänkin.

Lapsi seuraa esimerkkiä ja tekee niin kuin aikuinen tekee, ei siis välttämättä aina niin kuin aikuinen pyytää tekemään. Jos me sammutamme valot huoneesta jossa kukaan ei oleile, todennäköisesti lapsikin alkaa näin tekemään jossain vaiheessa. Kun minä tipautan säästölippaaseen omat kolikkoni, lapsikin haluaa tehdä samoin. Ja kun kerron säästäneeni esim. uuteen laukkuun ja iloitsen sen hankkimisesta, niin lapsikin haluaa ostaa säästöillään jotain itselleen iloa tuovaa. Opetus menee perille ihan puolivahingossa.

Yksi asia ei kuitenkaan ole vielä mennyt esimerkinkään kautta läpi, nimittäin ne vaatteet kyllä jäävät lattialle vaikka keräisin ne käsilläni kävellen heidän katsoessaan. Mutta uskon tähän esimerkin voima teoriaan kuitenkin niin paljon, että en suostu luovuttamaan, vielä.

Esimerkkejä, leikkejä ja keskustelua. Niiden avulla opetamme lapsillemme kaikki muutkin asiat, niin miksi emme opettaisi myös raha-asioita heille – jo nyt. Ja jos kaipaat jeesiä talouskasvattajan polullesi, niin nyt siihen on mahdollisuus saada vinkkejä suoraan aiheen asiantuntijalta, varallisuusvalmentaja Nina Nordlundilta.  Tsekkaa siis huhtikuussa Tampereella järjestettävä Lapset ja raha – Talouskasvatuksen ABC -tapahtumamme!

Annamari Yläpoikelus

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti ja palveluneuvoja Kauppakadun konttorista. 

Pankkiturvallisuutta ei enää rakenneta teräsbetonista

Pankki on perinteisesti auttanut asiakkaitaan säilyttämään rahojaan sukan vartta varmemmassa paikassa. Asiakkaiden rahoja on talletettu pankkiholviin, koska vahvarakenteisten seinien taakse on vaikea murtautua.

Tänä päivänä pankkiturvallisuus on paljon enemmän kuin paksut seinät, mutta sen merkitys ei ole ainakaan vähentynyt. Monimutkaistuvassa maailmassa ei enää riitä, että pankki rakentaa pankkiholvin teräsbetonista, vaan turvallisuuden rakennusaineiksi tarvitaan roppakaupalla erityisasiantuntemusta ja luottamusta. Pankit, vakuutusyhtiöt ja muut yritykset tekevät hartiavoimin töitä sen eteen, että asiakkaiden rahat ja muu omaisuus ovat yhtä turvassa kuin ennenkin.

Miten sitten pitäisi toimia, kun käteinen raha vähenee, palvelut sähköistyvät ja kyberuhat uhkaavat? Pidän Sitran jo useampia vuosia sitten esittäneestä vertauksesta, jonka mukaan turvallisuus on kuin kananmuna, joka vatkataan jo tekovaiheessa taikinaan, ei kuorrutus, joka lisätään vasta valmiiseen kakkuun. Turvallisuusnäkökulman on oltava jatkuvasti läsnä, kun uusia tuotteita, palveluita ja asiointitapoja kehitetään. Turvallisuus on varautumista ennakkoon, ennen kuin maito läikkyy pöydälle.

Pankissa turvallisuuden eteen tehty taustatyö ei aina näy asiakkaille ainoastaan helppoutta tuovana lisäarvona. Pankki toimii vahvasti säännellyssä toimintaympäristössä, jossa myös sääntelyn keinoin varmistetaan asiakkaan turvallisuutta niin maksamisessa, laina-asioissa kuin kaikessa muussakin rahoista huolehtimisessa. Näistä esimerkiksi paljon julkisuutta saanut rahanpesun estämiseen liittyvä sääntely on vain jäävuoren huippu, mutta sen toteuttaminen voi aiheuttaa asiakkaassa ihmetystä, kun lainaneuvottelussa käydäänkin asuntoasioiden lisäksi läpi poliittisen vaikutusvallan määritelmiä ja verotuksellista kotimaata. Kysymysten määrä ja lomakkeiden täyttäminen tuskin vähenevät tulevaisuudessakaan, mutta on hyvä muistaa, että taustalla on kuitenkin aina yhteisen turvallisuuden parhaaksi tehdyt säännökset.

Pankkeja velvoittaa aina myös pankkisalaisuus, joka koskettaa vahvasti kaikkia pankkilaisia ja kaikkea pankin toimintaa. Kaikki pankille annetut tiedot ovat luottamuksellisia ja turvassa. Uudet digitaaliset palvelut ja palvelukanavat eivät muuta tai poista pankkisalaisuuden suojaa. Turvallisuuden tunteen ja luottamuksen säilyttäminen ovat uusissakin liiketoimintamalleissa pankkien tärkeimpiä tavoitteita.

Arkisissa tilanteissa asiakas voi internetissä törmätä monenlaisiin taitavasti tehtyihin huijauksiin. Mielikuva euron älypuhelimesta ja nigerialaisesta ystävästä tuntuu monesta itsestään selvän huvittavalta huijaukselta, mutta entä jos viesti tuleekin oikealta ystävältä ja levität huomaamattasi nopeasti leviävää haittaohjelmaa? Terve maalaisjärki kannattaa muistaa verkossa toimiessaan ja miettiä kahdesti ennen luottokortin numeron antamista ”onnettaren potkaistessa kohdalle”. Nyrkkisääntönä on hyvä muistaa, että pankki tai viranomaiset eivät koskaan pyydä luovuttamaan verkkopankkitunnuksia, eikä niin saisi tehdäkään, ovathan tunnukset aina henkilökohtaiset.

Palaan vielä vertaukseen kakkutaikinasta. Leivon usein lasteni kanssa ja viimeksi kananmunaa taikinaa vatkatessani muistin, että kyllähän näistä asioista pitäisi lapsillekin puhua, vaikka se kaiken kiireen keskellä helposti unohtuukin. Kysyin kuitenkin 3-luokkalaiseltani, minkälaisiin tilanteisiin hän tarvitsee salasanoja ja miten hän niitä säilyttää. No, kirjastokortin salasanan paras paikka ei ole repussa kirjastokortin kotelossa, eikä koulun opintoportaalin salasanan pulpetin kannessa. Nämä salasanat opittiin pienellä vaivalla ulkoa ja vahinko estettiin ennen kuin maito läikähti.

Johanna Palander-Niemi

Kirjoittaja työskentelee Aito Säästöpankissa riskienhallinnan parissa Complience Officerina.

Mennään naimisiin!

Yksi asia, kaksi ihmistä ja päivä täynnä läheisiä, iloa, rakkautta ja onnea, se on hääpäivä! Kutkuttavan ihana ja aina hymyn huulille tuova hetki elämässä.

Suomessa solmitaan vuosittain yli 20 000 avioliittoa ja rekisteröityä parisuhdetta.  Omaakin hääpäivää tekisi mieli juhlia vähintäänkin yhtä monta kertaa, niin upeaa se oli.

Muistot elävät ikuisesti ja vuosittain kuvien ja videoiden muodossa niitä hetkiä elää uudestaan ja uudestaan. Ehkä olisin voinut muutaman pillityksen jättää vähemmälle, koska niiden katsominen raastaa joka kerta, mutta muuten ne ovat ihanaa katsottavaa.

Häiden suunnittelussa on monen monta asiaa mietittävänä.  Mutta ainakin näin jälkeen päin ajateltuna yksi tärkeimmistä on valokuvaaja. Meidän päivän taltioi lahjakas alansa ammattilainen, jonka otoksista päivän muistelu on entistä hienompaa.

En ihan tarkalleen muista miten meidän hääsuunnitelmat lähtivät käyntiin, mutta epäilen niiden alkaneen tyhjällä Excel-taulukolla jonka otsikoksi tuli BUDJETTI. Ja tätä dokumenttia hallinnoi tarkanmarkan mieheni. Sitä viilattiin ja hiottiin, ja toistettiin sama varmaan sata kertaa.

Minulla oli kyllä omakin budjetti, mutta se koski vain vihkisormustani ja pukuani. Lopuksi sitten sulautin sen osaksi kokonaisuutta, ihan huomaamatta.

Kun kaikki osa-alueet olivat loksahtaneet paikoilleen, alkoi ankara jännittäminen. Minä olin suurimman osan häiden suunnitteluajasta raskaana, joten sitäkin piti siinä samalla jännittää. Saattoi siinä olla miehelläni kestämistä aika ajoin.

Meidän konttorissa päästään tänä vuonna seuraamaan sivusta häiden suunnittelua, kun meidän tiimin jäsen Amin astelee avioliiton auvoiseen satamaan syksyllä.  Ihanaa!

Tämä viime kesänä kihloihin mennyt pariskunta alkoi suunnitella häitään loppusyksystä ja hanke starttasi käyntiin hääpäivän sopimisella. Tämän jälkeen laadittiin budjetti ja sen mahdollistava suunnitelma. Tuleva sulho vinkkaakin, että säästäminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ja sitä tukee myös se, että värkkää itse mahdollisimman paljon.

Kun kaksi finanssialalla työskentelevää lyövät hynttyyt yhteen, on selvää että jokainen euro lasketaan tarkasti. Säästösuunnitelma on laskettu niin, että jos (kun) budjetti hieman venyy, tilanne pysyy silti hallussa. Mielestäni tämä oli hyvä veto, sama pätee talonrakennusprojekteissakin. Molemmissa hankkeissa perustuksen luominen on ensiarvoisen tärkeää, jotta rakennelma ei huoju edes myrskytuulessa.

Kun tiedustelin tämän hetken tunnelmia kollegaltani joka omaan, rennon letkeään tyyliinsä mainitsi, että häntä yllätti kuinka paljon yhteen päivään saa menemään rahaa ja että kuinka ajoissa puolison stressitasot aiheesta nousivat, kehoitin häntä vain tukemaan puolisoaan. Tilanne voi siitä vielä muuttua, suuntaan jos toiseenkin.

Tämä ihastuttava pari tulee viettämään tänä vuonna yhden elämänsä suurimmista päivistä. Ihan kylmät väreet menee jo nyt.

Toivotamme onnea ja iloa (ja pitkää pinnaa) heille ja kaikille muillekin häitään tänä vuonna viettäville!

Annamari Yläpoikelus

PS. Ja jos olet tahtomassa tänä kesänä, tsekkaa myös häätanssikurssimme!

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti ja palveluneuvoja Kauppakadun konttorista. 

Pyörän selässä hyvällä asialla – päätepysäkkinä Pariisi

Team Rynkeby – God Morgon on pohjoismainen hyväntekeväisyystapahtuma, jossa pyöräilyjoukkueet pyöräilevät joka vuosi Pariisiin ja keräävät siten rahaa syöpää sairastaville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen. Team Rynkebyssä on 1 900 pyöräilijää ja 450 avustajaa 48 joukkueessa. Osallistujat tulevat Tanskasta, Ruotsista, Suomesta, Norjasta, Färsaarilta ja Islannista.

Vuonna 2017 Team Rynkeby – God Morgon lahjoitti 8,77 miljoonaa euroa vakavasti sairaiden lasten hyväksi. Suomessa kerättiin yhteensä 566 500€ jotka lahjoitettiin Sylva ry:lle ja AAMU Suomen Lasten Syöpäsäätiölle. Tänä vuonna lahjoitamme keräämämme varat lyhentämättömänä Aamu säätiölle (70%) ja Sylva ry:lle (30%).

Kansainvälistä lasten syövän päivää vietetään vuosittain 15. helmikuuta. Team Rynkeby – God Morgon Tampere järjestää päivän kunniaksi 24 h-pyöräilytapahtuman Koskikeskuksessa. Tiimillämme tulee olemaan käytössä yhteensä 4 pyörää joista vähintään yksi pyörii koko tapahtuman ajan. Tiimiläisten lisäksi polkemaan on tulossa myös Sylvan edustaja sekä muita yhteistyökumppaneitamme – myös Aito Säästöpankki! Tavoitteenamme on 24 tunnin aikana ajaa kesällä Tampere-Pariisi reissulla kertyvät kilometrit (n. 1400 km) ja samalla kiinnittää huomiota syöpäsairaiden lasten ja nuorten tilanteeseen.

Team Rynkeby – God Morgonin Tampereen tiimi koostuu 36 pyöräilijästä ja kahdeksasta huoltohenkilöstä. Joukkueessa on mukana 26-69-vuotiaita naisia ja miehiä eri ammattitaustoilla, mukaan lukien kaksi lääkäriä ja muita terveydenhuoltoalan ihmisiä. Joukkeen jäseniä on nimitetty erilaisiin rooleihin, mm. navigointi-, PR-, sponsorointi- sekä fysiikkavastaava. Itse toimin tiimimme sponsorivastaavana.

Kohti Pariisia

Tiimimme valmistautuminen kohti Pariisia on hyvässä vauhdissa. Pyörät ja ajovaatteet on tilattu ja into tulevasta koitoksesta on käsinkosketeltavaa. Kauan odottamamme pyörät saapuvat helmikuun lopulla. Ajamaan pääsemme vasta kun lumet ovat sulaneet, mutta silloin alkaakin sitten tiukka ja tiivistahtinen ryhmäajon harjoittelu.

Syksyn ja talven olemme harjoitelleet peruskestävyyttä. Joka toinen sunnuntai koko tiimimme on reippaillut matalasykkeisen, pitkän, jopa nelituntisen kävelylenkin. Torstaisin halukkaat kokoontuvat yhteiselle sauvakävelylenkille ja perjantaisin on vuorossa yhteinen spinningtunti, silloin poljetaankin kovaa! Pyöräilyn päälle vietämme ”lankutushetken” etsien vatsalihaksiamme ja tottahan yhdessä on mukavampi myös venytellä. Tämän lisäksi harjoittelemme itsenäisesti annettujen ohjeiden mukaisesti. Itse käyn salilla, ulkoilutan koiraa, lenkkeilen ja työporukalla tulee pelattua myös sählyä.

Luminen talvi on innoittanut porukan talviurheilunkin pariin. Niin retkiluistelu kuin hiihtäminenkin on tullut testattua. Osallistuimme tiiminä mm. 24h hiihtoon. Itselleni napsahti kahden tunnin hiihtovuoro klo 24-02. Ilman tätä hullua porukkaa, en olisi edes tietoinen tällaisesta tapahtumasta, saati lähtenyt ladulle keskellä yötä.

Tiimistämme muodostui aika nopeasti tiivis yhteisö, jonka yhteinen tavoite ja varainkeruu hioi nopeasti yhteen. Lenkeillä kuljemme parijonossa, kaveri vaihtuu rinnalle viiden minuutin välein. Näin varmistetamme että kaikki tulevat keskenään tutuiksi. Kuulisittepa vaan kuinka juttu luistaa ja huumori kukkii ihan kaikkien kesken.

Yhteisen tiimiviikonlopun vietimme Aulangolla, jossa mukana oli myös varainkeruukohteemme Sylva ry:n edustajat. He kertoivat perheidensä tarinat; sen kuinka totaalisesti elämä muuttui siinä hetkessä, kun lapsi sairastui syöpään. Tarinat kuultuamme meille viimeistään konkretisoitui se, miten hyvällä asialla olemme mukana. Keräämämme varat todella menevät tarpeeseen, niin sairastuneiden lasten kuin heidän perheidensäkin hyväksi. Unohtamatta tietenkään Aamu Säätiön tärkeää tutkimustyötä.

On hieno tunne olla mukana tässä porukassa ja arvostan suuresti, että myös työnantajani lähti mukaan tukemaan hyvää asiaa. Kiitos Aito Säästöpankki! Lähde sinäkin mukaan ja tee lahjoituksesi täällä.

Mari Lehtinen

Kirjoittaja on pyöräilevä säästöpankkiiri Lielahden konttorista.

Joskus se on vain Tahdosta kiinni! 

Uusi vuosi alkaa aina säntäilyllä joka suuntaan. Ajatukset nollaantuvat ja ihan kuin kaikki alkaisi taas alusta. Ja juurikin tästä syystä suunnitelmat, tavoitteet ja toiveet on helppoa asettaa uusille uomille, koska ollaan ikään kuin lähtöruudussa. 

 

Minäkin aloitin vuoden taas täydellä tohinalla. Se on tuttu juttu, koska niin käy yleensä aina tammikuun alussa. Ja joskus myös helmi- ja maaliskuunkin alussa. Jääkaapissa tilaa vie hedelmät, idut, salaatit ja rahkat. Googlaan joogaohjeita ja järjestelen urheiluvaatteeni. Teen listoja ja asetan tavoitteita urheilulle. Tänä vuonna yllätin itseni ja tein listan myös säästämiselle.

 

Vuosi 2018 tuo mukanaan uuden ajatuksen; ”Tahdon enemmän”. Mitä asioita oikeasti haluan ja mitä tarvisen = mitä tahdon!

 

Minä tahdon enemmän helppoja aamuja, kuivia kelejä, hyviä kirjoja ja elokuvia. Tahdon enemmän ei-kaatuneita maitomukeja, pitkiä yöunia ilman heräilyjä ja sopua viisi- ja kaksivuotiaiden lasteni välille, koska kun tahtoikä ja tahtotila kohtaavat aamutuimaan soppa on valmis ja äidin tahtomiset murenee eteisen lattialle.

 

Tahdon myös enemmän aikaa ystäville ja lepäämiselle. Tahdon enemmän valoa, enkä jätä yhtään tahtoa pimeydelle. Pimeys saisi nyt jatkaa matkaansa eikä tarvitsisi ihan heti juhannuksen jälkeen tulla takaisin. 

 

Viimeisenä tuli mieleen omiin säästötavoitteisiin liittyvä juttu. Tahdon tahtoa vähemmän. Se voisikin nousta tämän vuoden kantavaksi voimaksi. Tein siis listan johon naamioin tämän vuoden merkittävimmät hankintahaaveet säästätavoitteiksi, jolloin olen organisoinut aivoni oikein. Kuulostaa aika hyvältä, eikö? Nyt pitää vaan toivoa etten saa puhuttua itseäni ulos tästä, koska olen siinä hommassa erittäin pätevä. 

 

Toisaalta tahtomiselle pitää antaa tilaa, koska sen kautta voi tapahtua ihmeitä. Se tahto pitää vain osata kanavoida oikein.

Mitä sinä tahdot tänä vuonna enemmän? Ilmaise se meille kaikille, kirjoita tahtosi ja #tahdoenemmän. 

 

”Hyvä tahto on taitava rakennusmestari”

-Sylvi Kekkonen

 

Ihanaa tuiskuista helmikuuta,

 

Annamari

Annamari Yläpoikelus

Kirjoittaja on kahden lapsen äiti ja palveluneuvoja Kauppakadun konttorista. 

Lapsiperheen haave: omakotitalo järven rannalla

Oletko tamperelainen lapsiperheellinen? Haaveiletko ehkä omasta kodista, kenties Pyynikillä tai Pispalassa? Näin tekee myös moni muu tamperelainen lapsiperheellinen.

Tampere on pitkään ollut Suomen vetovoimaisimpia kaupunkeja, jonne moni suomalainen olisi valmis muuttamaan, eikä ihme. Tampereella on kaikkea sopivassa mittakaavassa. Tampereelle muutetaan, mutta tamperelaiset itse mieluiten muuttavat korkeintaan lähialueille.

Myös lapsiperheet viihtyvät Tampereella, koska se on sopivan kokoinen kaupunki. Tätä mieltä oli 47 prosenttia Aito Säästöpankin keväällä teettämään asumiskyselyyn vastanneista lapsiperheistä. Kyselyssä selvitimme tamperelaisten asumiseen liittyviä käsityksiä ja toiveita.

Omakotiasuminen ja omistusasunto ovat lapsiperheiden asuntohaaveiden ylivoimaisessa kärjessä. Omistusasuminen kiinnostaa 73 prosenttia lapsiperheistä. Ei liene yllättävää, että liki kolmannes lapsiperheistä haaveilee omasta kodista Pyynikillä. Noin neljännes pitää kiinnostavana alueena Vuoresta sekä Epilän, Raholan, Kaarilan ja Villilän aluetta. Viidennes muuttaisi mieluiten Pispalaan tai Tahmelaan. Kerrostaloasumisen puolesta liputtaa lapsiperheistä reilu kolmannes ja rivitaloon muuttaisi neljännes.

Lapsiperheelliset tuntuvat olevan pääosin myös tyytyväisiä Tampereen asuntotarjontaan, sillä runsas puolet vastanneista kokee löytävänsä elämäntilanteeseensa sopivan kodin Tampereelta. Tämä on hienoa, sillä lapsiperheet vaihtavatkin usein kotia perheen kasvaessa.

Poikkeuksena muihin ikäryhmiin, lapsiperheitä ei asunnon ostossa niinkään huoleta asuntolainojen koronnousu. Suurin huoli oman asunnon ostamisessa ovat ostettavan asunnon kuntokysymykset, mikä huolestuttaa peräti 64 prosenttia vastanneista lapsiperheistä. Korkeat myyntihinnat huolettavat reilua kolmannesta ja ainoastaan joka kymmenes pelkää asuntolainojen korkojen nousua. Tämä kuvastaakin piristyneen talouden tuntoja, sillä nuoret perheelliset uskovat työllistymiseensä ja lainanmaksukykyynsä.

Asuminen Tampereella on kuitenkin vastausten perusteella turhan kallista. Runsas puolet lapsiperheellisistä kertoo nettotuloista eli kuukausittain käytettävissä olevista tuloista menevän 31-70 prosenttia asumiskuluihin eli vuokraan, asumisoikeuden kuukausimaksuun tai asuntolainan korkojen, lyhennyksen ja/tai yhtiövastikkeen maksuun. Vastanneista 40 prosenttia ilmoittaa asumiskuluihin menevän 10-30 prosenttia nettotuloista. Siksi valtaosa (68 %) lapsiperheellisistä kokeekin, että asumiseen menee liian paljon rahaa, ja haluaisivatkin kehittää Tamperetta asuinpaikkana kohtuullistamalla asuinkuluja.

Me autamme tekemään asuntohaaveista totta. Sovi tapaaminen Aito Säästöpankkiin, niin katsotaan yhdessä, millainen unelmien koti voisi olla teidän omanne.

Pirkko Ahonen

Kirjoittaja on tamperelainen omakotiasuja ja Aito Säästöpankin toimitusjohtaja.